Hui miten tuntuu jännältä että olen tähän asti päässyt. Kun muistan millaiset tunnelmat mulla olikaan sillo 13+5 kun se verenvuoto alkoi uudelleen. Se oli sellaista kauheata pelkäämistä ja epävarmuutta koko raskauden jatkumisesta. Raskauden jonka luulin kuukausi ennen sitä jo menettäneeni ja ne itkut naistenklinikalla tarkkailuhuoneessa itkin. Tää vauva on mulle todellinen ihmevauva, lahja jota pitää osata arvostaa! Tuntuu että jos en aiemminkin jo elämän ihmettä ole ihmetellyt ja ymmärtänyt niin nyt se vasta on oikein tajuntaani iskostunut. Elämä on lahja ja se että saa antaa elämän uudelle ihmiselle on vielä suurempi lahja <3

Toissapäivänä ja eilen on tujakasti suppaillut, mutta siis tosi harvakseltaan ehkä joku 5-10/päivä. Tänää ei muuta ku ajoittaista jomottamista kuukautiskipujen malliin...

Mies oli eilen varma että yöllä olen synnyttämässä. Itse en tuota uskonut...

Ei tullu lähtöä enkä kyl sitä viel ees toivo.Oon asennoitunu nyt sillee et meen sillo 41+5 ya-kontrolii..rv41+3 on lauantai niin ajan saa varmaa vast maanantaille



neuvolakuulumiset

rv 37+0
paino +190g/viikko
rr 124/75
pissa puhdas
sf 32cm
tarjonta rt ja kiinnittynyt sekä laskeutunut
Syke +
liikkeet++

Terkka on sitä mieltä että lasketun ajan tietämissä mun pitää siel polil kuitenki jo käydä ettei ihan ooteta sinne 10 päivää yli lasketun ajan. Eli jos tuo toteutus niin pääsen jo kolmen viikon päästä katsomaan ultralla taas vauvaa

Synnytystä jo oottelen mutta jaksan silti vielä mahaakin kantaa. Synnytksen kun en usko itsekseen käynnistyvänkää, mutta toki sitä voi aina silti toivoa jopa viiden sairaalassa käynnistetyn synnytyksen jälkeen...

Tinttu ja Viipo 37+1 (37+0)
_________________