Maha on kasvanut. Etenkin iltaisin se on aika vaikuttava kumpu. Pitää laittaa kuva kunhan ensin opettelen homman.
Kiitos kovasti Sadulle jolta tämän ihanan pohjan sain. En löytänyt sellaista valmiina joka olis mulle se oikee ja taito ei riitä noiden blogien muokkaamiseen.
Tämä blogi onkin oikeastaan tämän odotuksen takia perustettu. Jos tänne purkamieni ajatusten lisäksi saan vertaistukea ja pystyn jollekin tarjoamaan vertaistukea tälläisestä odotuksesta, niin se on vain plussaa! Eli kommentit ovat kovastikin toivottuja.
Eli esittelen itseäni vähän. Olen 32 vuotias, minulla on viisi aivan ihanaa lasta. Kuudes oli ylläri joululahja ja synttärilahja samaan aikaan. Plussan tein joulukuussa ja laskettu aika on ultrien mukaan omana synttäripäivänän elokuussa.
Ensin olin hyvin yllättynyt, miten voisin olla taas raskaana. Ei mulle koskaan ole näin käynyt että olisin ilman kuukautisia ilman yrittämistä ja hormonitoiminnan palautumista tullut raskaaksi. Vaikka mulla siis onkin viisi lasta mutta kaikilla on se lähes 2v ikäeroa. Nyt olis tulossa ikäeroksi 1v4kk noin.
Edelliset raskaudet ovat menneet hyvin, ilman mitää ylimääräisiä ihmeellisyyksiä, kuin oppikirjoissa. Mutta tämä onkin ihan omaa luokkaansa.
19.1.2008
Lähdimme kaverin kanssa ikeaan ja aloin vuotaa siellä. Ihmettelin
alaselkä ja mahakipuja joita oli koko matkan ajan. Kävin vessassa ja
huomasin veren ja veden sekaista vuotoa.Siis, sydän hyppäs kurkkuun ja
mä ajattelin vaan että tää ei ole totta, ihanku jostain painajaisista
joita olin nähnyt aiemmin..
No menin kertomaan kaverille että tiputtelen ja että pitää
seurata nyt että miksikä se muuttuu..Menin kohta uuudelleen vesssaan jo
pian vuoto muuttui vereksi ja sitä alkoi todella vuotamaan..Vuoti ja
vuoti..koski... Olin varma että pieni on menetetty
Soitettiin mun miehelle, että mihinkä vois mennä, et jos hän ottas
selvää kun en kyennyt. Ikean infosta tarjosivat jotai lääkärikeskuksen
automattia Siis miks ne ei voinu ohjata mua suoraan sairaalaan kun on
kovaa verenvuotoa raskauden aikana eikä jonneki hemmetin
lääkärikeskukseen jonottamaan..Siihen tuli joku nainen joka luulin mun raskauden olevan tosi pitkällä
(katsoi munmasua) ja kehotti mua menemään pitkälleni ja sitten hän
sanoi että mun pitäs mennä pitkälleni. Sanoin sitten että ei se raskaus
ole ihan niin pitkällä...Mutta mua alkoi pelottaa...
Mies sanoi että kätilöopistolle ja kohta soittikin että eiku
naikkarille. NO sinne yritettiin löytää läpi helsingin ja vuosin aina
vaan kovemmin ja kovemmin. Meinattiin ajaa matkalla kolarikin,
vastaantulevien kaistalta joku nainen päätti kääntyä vasemmalle meidän
kaistan yli ja hänen mielestään hänellä oli etuajo-oikeus..Tuli melkeen
kylkeen ja kun aloin huutaa säikähdyksestä niin ponnistaessa holati
oikee kunnolla ja housutkin sotkeentui. Mulla oli siis sellasia rättejä
autossa joita tungin housut täyteen ja silti tuli läpi..
Saavuttiin naikkarille ja menin päivystykseen. Olin siis kokoajan varma ettei mitään enää voi tehdä,pieni on mennyttä
Ääni sortui kun yritin kertoa mitä tapahtui.
Matkalla olin kertaalleen romahtanut puhelimessa...
Mut ohjattiin johonkin tutkimushuoneeseen ja sain siteen. Sanoivat että
mitään keinoa ei ole estää näillä viikoilla keskenmenoa ja että
lääkäriin on piiitkä jono.Hoitaja sanoi että vuotoa seurataan ja
lääkäri katsoo ultralla kun ehtii. Yksi lääkäri koko talossa vain.
No oottelin, itkin, lähetin viestejä ja ootin. Surin keskenmenoa
ja kuollutta vauvaani. Itkin etten saa vastasyntynyttä syliin, suudella
pieniä puolukka varpaita, nuuhkia nukkatukkaa, painaa ruttuista naamaa
kaulakuoppaani...Itkin niin .Mietin
miten julmaa se olikaan kun olin sykkivän sydämen jo kerran ultrassa
nähnyt. Mietin sitäkin että mulla on jo viisi, ymmärtääköhän kukaan
miten mä sitä keskenmenoa suren..
Mulla oli myös kokoajan alamaha ja alaselkä kipuja..Ei kovin kovia
mutta tuntuvia..Laitoinkin kaverille viestiä että nämä kivut estää mua
toivomasta vaikka vuoto vähenikin siellä huoneessa jo..
Mun äiti oli tulossa sinne mun luokse kun asui aika lähellä. Ootin
että lääkäri toteaa kohdun tyhjäksi/itsestään tyhjeneväksi ja että mä
pääsen pois. Pelkäsin että jos joudun vuotamaan tyhjäksi esim kotona ja
mä nään sen vauvanalun kun se tulee ulos
Lopulta tuli hoitaja pyytämään mut lääkärille. Lääkäri totesi että
vuoto on niukkaa ja että kohtu vastaa viikkoja. En uskaltanut katsoa
ultraruutua, en halunnut nähdä pelkkää mustaa kohtua ja elotonta
sikiötä.
Mutta lääkäri totesikin että "täällä ollaan kyllä ihan elossa"..Mä
repesin itkemään, itkin onnesta!!!Mun vauva, mä sainkin sittenkin kokea
ihmeen! Mun vauva oli elossa.
Vuoto tuli kolikon kokoiselta alueelta istukan reunasta joka oli ihan kohdun sisäsuun reunassa...
Lähdettiin äidin kanssa taksilla äidin luo ja mä olin onnesta sekaisin ja edelleen järkytyksestä "shokissa"...
Lääkäri totesi että tämä on yleistä ja että heillä tällästä ei edes
seurata. Mutta että mun pitää ottaa yhteyttä vielä omaan sairaalaan ja
kysyä sieltä ja jos vuotoa tulee lisää niin uudelleen sitten
sairaalaan..Tänään sitten soitan tuonne omaan sairaalaan ja kysyn että
voiko np ultraa saada aikaistettua kun se lääkäri sitä suositteli..
Illalla oli kohtu jotenkin kipee vielä, tuntui tärinäkipua yms.
Suihkussa kuitenkin helpotti ja mietin että osa johtui varmaan siitä
jännityksestäkin. Mutta kyllä mä oon silti vähän varovaisemmin ottanut
tässä. Lääkäri sanoi että normaalia elämää voi elää ja että yleenäs
tuollaiset vuodot ei ole vaarallisia, mutta ennustaa ei voi tietenkään
että miten tässä tapauksessa tulis käymään. Ei ollut huolissaan
kuiteskaan..
Yö meni levottomasti äitin luona ja sit eilen mies tuli Väinön kanssa mua hakemaan...
Uskomatonta lähes toivottoman oloisesta tilanteesta huolimatta mä
sain pitää mun pienen, toivon mukaan nyt kaikki menis hyvin loppuun
asti..
rv 13+5 10.2.2008
Rv 13+5 ja sairaalasta kotiuduttu
Vuoto alkoi taas tänään aamupäivällä. Oli väriltään vanhaa verta,
ruskeeta lähes mustaa mutta sitä tuli todella paljon..Oli myös kipuja
samalla. Kivulla se alkoikin. Ensin tuli kipu, kuin supistus ja sen
jälkeen ylösnoustua holahti niin että side ei pitänyt...Kolme
siteellistä meni hetkessä.
Mies tuli töistä ja lähdettiin päivystykseen. Pääsin jonon ohi
suoraan synnärille oottamaan lääkäriä.Minut vastaanottanut kätilö sanoi
että kovasti vaikuttaa keskenmenolta ja pahoitteli!
Itse en uskonut tähän sillä vuoto oli tosiaan kokoajan ruskehtavaa ja
oli synnärillä muuttunu väriltään vetiseksi ja muistutti
lapsivesivuotoa siteessä..
Lopulta vähän ennen yhtä pääsin ultraan jossa todettiin Viipon sätkyttävän tyytyväisenä ja sydön löi
Mutta mutta, istukka on kohdunsuulla, siis ihan silleen että se kääntyy
sinne kohdunkaulakanavaan ollen ihan siis reunalla.Eli np ultrassa
sanottiin kolmepäivää sitten että on noussut, mutta sillon katsottiin
mahan päältä. Nyt katsottiin alakautta ja selkeesti jopa minä näin että
se on siinä kohdunsuulla..Sain kontrolliultraan lähetteen rv 27. Jos ei
nouse niin alakautta ei kaiketi voi synnyttää Toivotaan että se nousi, viikkoja on niin vähän vielä joten hyvinkin se voi nousta..
Vuotoa voi tulla siis jatkossakin ja painavien nostelu on kiellettyä.
Myös hyvin rauhallista elämää pitää viettää sekä yhdyntä on kiellettyä (mies raukka )
Ihanaa että vauva on kunnossa ja että ne np ultrassa sanoivat vaan että tervetuloa synnyttämään
Onneksi tämä selvis näin jotta tulee sitten kontrolloitua se istukka.
Jos se ei nousiskaan niin sehän on este alatiesynnytykselle...
Mun oma on onneksi kunnossa
13+6 11.2.2008
Vauva on ok, mutta taas tuli eri mielipide
Lääkäri sanoi että istukassa näkyy pieniä verenpurkaumia ja vauvan
vieressä joku kalvopussin näköinen joka on joko kaksosraskauden jäänne
eli toinen olis vuotanut pois, tai sitten verta kohdussa...
Sanoi että voi vuotaa vielä jonkin aikaa ja sain uuden ajan parin viikon päähän polille.
Sitä verta pikkuisen tuhruttaa nyt kokoajan, on selkeesti taas niinkun vetistä verta..
Kipuja ei ole.
Vauvakin voi ihan hyvin. Voi kun tää nyt loppuis jo !!
mistä mä nyt tiiän mikä sen istukan kohtalo on kun alakautta joka kerta
sanovat että istukka on siinä kohdunsuun vieressä mutta päältä
ultratessa kuulema takaseinässä ja ei kohdunsuulla
No ei auta kun mennä päiväkerrallaan . Jos tulee kovia kipuja, kuumetta
tai hyytymiä niin sitten taas päivystykseen..Voi mussukka pysy nyt
siellä kyydissä
tiistai, 26. helmikuu 2008
Kommentit