Ihanan keväinen ilma. Lumet sulaa kohisten vaikka vielä pari päivää oli niin talvista. Meillä satoi ke-to n 30cm lunta yhteensä. Oli vähän masentavaa kun olin jo ehtinyt ottaa kevättä. Mutta nyt se näyttäisi tulevan sitten ihan oikeasti. Sää ennusteessa luvataa yhä lämpöisempiä lukemia. Ensi viikolla kuulema jo kymppikin menee rikki. Ihanaa. Mä rakastan kevättä ja kesää. Ihanaa kun voi kulkea vähissä vaatteissa ja antaa masun näkyä. Antaa masullekin aurinkoa...Maata baden badenissa ottamassa aurinkoa pihalla..AAh!!
Tosin toi meidän pian 1vee nappula voi vähän muuttaa mun suunnitelmat rennosta makaamisesta juoksemiseksi just kävelemään oppineen perässä :-)

Raskauskin on nyt viimeviikot vaan "kulkenut mukana" . Sit kun rupeen sitä aikaa miettimään että vielä sen ja sen verran tuntuu se pitkältä mutta toisaalta se kulkee aivan kauheata vauhtia kokoajan. Pelkään etten ehdi saada siitä kiinni ennekun se on jo mennyt. Haluan tallettaa tästä onnellisesta odotusajasta joka hetken syvälle sydämeeni ja muistella niitä lämmöllä.

Niin tämähän on tarkoitus olla viimeinen vauva, synnytyksen jälkeen katkeaa putket jos ei minulta niin sitte mieheltä. Tässä asiassa mies on täysin ehdoton. Itsellä se tunne että en kyllä enää uskalla raskauta, kroppa ei jaksa raskauksia ja tässä on jo tarpeeksi lapsia. Mutta aina on se pieni mutta ääni joka kuiskii korvan takana. "entäjos" Mä haluan jo päästää irti, vauva ajoista, raskauksista ja synnytyksistä. Haluan tän jälkeen kääntää sen uuden lehden elmässäni ja aloittaa jotain uutta. Kyllähän niistä vauvoista saa nauttia sitten helpommalla tavalla kun tulee mummoksi. Eli pelkää vähän sitä että miten sitä sitten osaa päästää irti. Toisaalta osaisko sitä sitte nauttia siitä ohikiitävästä vauva ajasta ja imetyksestä vielä enemmän kun tietää ettei niitä vauvoja voi enää tulla?! Vaikea on tietää mitkä on tunteet ja ajatukset joskus vuoden, kahden , kolmen vuoden päästä jne. Mutta olen jo joku aika sitten alkanut ajattelemaan että en halua enää 35+ jälkeen "tehdä" lapsia kun ne riskit kasvaa jo raskauden osalta saati oma kehokaan ei välttämättä jaksa. Mulla kun nyt on jo tätä katrasta tässä, eri asia olis jos niitä lapsia ei olis tullut..

Viipolla tänään vähän hiljaisempi päivä, mutta räpellyksiä kuitenkin tuntunut. Joskus temuaa niin että ei tunnu olevan kok päivänä paikallaan ollenkaan.

Vuotoa ei ole ollut kohta 4viikkoon. Ei kipuja eikä muitankaan ikäviä vaivoja! Tätä olotilaa vois sitte ottaa tuonne lähemmäs 40+ viikkoa :-)
Välillä vähän pelkoja kyllä, mutta ei nyt oikeastaan nekään jatkuvasti päällä ole. Olen saavuttanut mielenrauhan ja toivon todella että saan sen pitääkkin..

palloalta.jpg picture by taehtiina