Mä vietän lomaa...No joo on mulla viidestä lapsesta kolme kotona, mut loput on yökylässä. Tuntuu ku olis lomalla kun on vaan noi pojat kotona.
Oon vähän uskaltanut jo siivoillakin täällä. Tänää imuroin ja pyyhin vähä lattiaa. Täytin astianpesukoneen ja tein munkkitaikinan.

Ihania pikkupotkuja tuntui alamahalla äsken kun katsoin faktalta noita synnytysohjelmia <3 mä vetistelin niitä  27viikkosen vauvan varpaita ja samala tuntui vimmattu sätkyttäminen mahasta. Tuntui jotenkin että eihän sitä kukaan voi mulle luvata, taata tai sanoa että kaikki tulee varmasti menemään hyvin ja että saan vauvan terveenä syliini. Mutta sitä voin silti toivoa ja rukoilla. Kaikkihan on korkeimman kädessä. Tämä on mun viimeinen odotukseni joten haluan myös kuitenkin nauttiakkin tästä ilman pelkoja. Aika hyvin mä oon jo onnistunutkin siinä. Pahimmat pelot on väistyneet eikä hallitse ajatuksia. Uskallan jo puhua tulevasta vauvasta tyyliin " sitten kun tämä vauva syntyy" En enää ajattele että "jos saan tämän syliini.." eli varmaan tietty positiivisuus on vallannut alaa..

Maha on aivan ihana, silittelen sitä usein ja ihailen peilistä. Ihana sovitella erilaisia vaatteita että miltä se maha näyttää niissä.

Sukupuoltakin oon jo miettinyt, tosiaan en osaa nyt sanoa varmaksi kumpiko olis enemmän olon perusteella. Se vaihtelee. Mut äkkipikaisuus, naaman kukkiminen ja hiukset puhuis enemmän tytön puolesta. Sit nyt tietty olis tytön vuoro ku meillähän on kaikki siis syntyneet sillee vuorotellen eli ei samaa sukupuolta koskaan peräkkäi. Lisäks mulla ei ole koskaan synnytys käynnistynyt itse niinkun voitte itse lukea tuosta vasemman reunan synnystarinani laatikosta...

Voi kun aika menis vähän nopeemmin ja toisaalta taas en halua sen menevän, sillä muuten kohta huomaan että se mahavauvakin on jo taapero..niisk. Aika oikeesti menee välillä ihan liian äkkiä ja huomaa että ei ole ehtinyt nauttia riittävästi kaikista hetkistä...Mutta onneksi muistoissa ne voi elää uudelleen ja uudelleen..

Puoliväli jo häämöttää..

rv 18+4