Olen moneen kertaan ihmetellyt omien odotusteni aikana n kolmannesta lapsesta lähtien sitä sitkeässä elävää käsitystä että "oikea perhe" on kaksi lasta, tyttö ja poika. Kolmeen on lupa jos molemmat kaksi sattuukin olemaan samaa sukupuolta ja neljäs on hyväksyttvää jos ei kolmannellakaan kerralla "onnistu" saamaan sitä toista sukupuolta. Mutta jos on jo molempia sukupuolia on kolmas jo sillä rajalla. Neljännen odotuksessa sai kuunnella jo jos minkälaista kommenttia. mm "oletteko kuulleet ehkäisystä" , " ei teidän yksinään tarvii sitä raamatunkäskyä lisääntymisestä toteuttaa"jne jne . Jopa suoranaisia kauhisteluja jaksamisesta ja pärjäämisestä ym. Toki ymmärrän ns huolestumisen jaksamisesta jos se on aitoa itse asiasta eikä kateellista tai ilkeämielistä kommentointia. Kun nyt sit viides ja kuudeskin on ollut tulossa on siihen jo suhtauduttu niin että takana täytyy olla uskonnollinen vakaumus. Tästä ei kuitenkaan meidän kohdalla ole ollut kysymys. Vaikka viides ja kuudes on tulleet vähän ns huolimattomuuden takia niin silti he ovat molemmat toivottuja ja rakastettuja. Kyllä , ajatus kuudennesta lapsesta oli meidän molempien mielessä jo ennen tätä odotusta. Vauva vaan päätti ottaa vähän varaslähdön. Toki mä podin kovaa vauvakuumetta, tapani mukaan jo niihin aikoihin, mutta en olisi koskaan uskonut että mä voisin siten raskautua. Neljättä kun ehdittii oikeesti yrittää. Kolmannen jälkeen ei ollut käytössä ehkäisyä ollenkaan, imetyksen loputtua n 9kk jälkeen kierto pikkuhiljaa alkoi palautua ja oli alussa ihan sekaisin. Menkat tuli miten sattui ja kierrot vaihteli 15-55pv. Plussa tuli tikkuun vasta kun kolmonen oli 1v5kk vaikka mahdollisuus olisi ollut tulla jo aiemmin. Samalla kaavalla eteni mun kiertojen palautuminen neljännenkin jälkeen eli menkat tuli alkuvuodesta ja elokuulla sitten tuli plussa tikkuun. Ei viidettä varsinaisesti yritetty, mutta kun ehkäisy oli mitä oli, niin oilhan se väistämätöntä ennemin tai myöhemmin. Molempien lasten plussausta edelsi muutama keskenmenokin. Nelosen yrityksen aikana niitä oli kaksi, Vitosta ennen yksi. Tämä kuudes siis tuli hyvin ihmeellisellä tavalla mulle, ollessani kuitenkin jo 32v, imetyksen juuri lopettanut ja kiertoakaan ei vielä ollut. Olin varma että mun kroppa vaatii tavallaan pitkän käynnistymisajan, hormonit ei ole heti kohdillaan eikä varmaan kohdunlimakalvokaan riittävän hyvä jne jne. Mutta siitä huolimatta meidän sitkeä sissi vain tuli. Eli yksiäkään kuukautisia mulla ei ollut. Suoraan tuli plussa tikkuun. Mistään tuntemuksistani ennen plussaa en ole todellakaan varma sillä la on siirtynyt siitä minkä sen luulin olevan n 4 päivää taaksepäin, joten en voi siis tietää millon olen ovuloinut, niitä limojakin kun oli vähän miten sattuu ja oli ollut sillon tällön koko imetyksen ajan. No oli miten oli, mä sain ihanan joululahjan plussan tikkuun joulukuussa joka tulee oleamaan myös syntymäpäivä lahjani koska la on mun syntymäpäivänä.

Suurperheenä eläminen ei ole mulle vaikeeta niinku moni ehkä tuntuu luulevan. Pikemminkin on helppoja asioita joita ei olis ilman montaa lasta, mutta sitten kans tietty rankkojakin asioita jotka johtuu isosta lapsiluvusta. Rankkaa on oikeestaan talouden pyörittämisen ja lasten hoidon yhteensovittaminen ajoittain siis. Pyykkiä on luvattoman paljon, aikaa sen setvimiseen luvattoman vähän. Ruokaa pitää aina tehdä isompi satsi, etenkin jos haluaa sen riittävän parikin päivää. Tosin isoja määriä on helpompi tehdä, säästyy sähköä jne.Aikaa ei ole jokaiselle erikseen joka päivä vaan se kahdenkeskinen aika eri lasten kanssa on sitte bonusta, josta otetaan sillä hetkellä kaikki ilo irti. Enemmän olemme yhdellä porukalla ja lapset leikkii pääosin keskenään. Ikinä ei tunnu olevan tylsää, aina joku keksii jotain tekemistä. Tosin ne ei aina ole äidin mieleisiä :-)

Tämä on elämän tapa johon sitoutuu täysillä, asenne pitää olla rento, sellainen ettei valmiiksi jo aattele noustessaan sängystä että ompas taas rankka päivä, vaan ompas taas ihana päivä katsoa mitä kivaa tänään keksitään <3
Nyt täytyy pohdinnat vaihtaa lasten nukkumaan laittoon....

Tinttu ja Viipo kuudes Pampulavarvas rv 26+1