Tuntuu että vihdoin oon tosiaan päässy nauttimaan tästä olotilasta. Vauvan potkut etenkin nostaa lähes kyyneleet silmänurkkiin. Tuntuu että tämä on niin ihanaa että olenko edes ansainnut moista onnea. Lapsi on joka kerta ihme, en pidä heitä mitenkään itsestään selvyyksinä. Joka kerta kun olen ollut raskaana olen miettinyt  sitä että miten minussa voikaan tapahtua jotain niin ihanaa, sisälläni kasvaa toinen ihminen jolla on kokonainen tulevaisuus edessään. Hänen elämänsä jatkuu kun minua ei enää ole (toivon mukaan tietysti) ja osa minua ja miestäni elää hänessä.Kun hän saa lapsia niin meistä osa on niissäkin ja niin edelleen. Se maha on niin ihana, sen sisällä on vauva! Kun maha kasvaa, niin sitä ihailee jokaisesta peilaavasta pinnasta. Iltaisin silittelen sitä ja annan käsieni levätä sen kummun päällä. Juttelen vauvalle ja taputtelen mahaa. Kun vauva on isompi on ihanaa tunnustella mahan läpi missä selkä, kädet, pienet jalat..Synnytksen jälkeen sitä mahaa on jopa vähän ikäväkin. Vaikka se olo lopussa onkin tukala, niin siitä masusta on silti niin vaikea luopua. Niitä potkuja, hikkoja ja kuperkeikkoja tulee ikävä. Ensimmäinen suuri oire alkaneesta vauvakuumeesta onkin aina ollut se mahan kaipuu.. Sillon ei tarvii välittää siitä ettei maha ole timmi tai takapuolessa on liikaa massaa..Mutta tämä on se meidän viimeinen kerta. Voi tulla ikävä raskaana olemista, vauvan potkuja tms, mutta järjellä ajatellen tuntuu hyvältä se ajatus ettei enää. On tämän viimeisen vauva ajan jälkeen jo aika ajatelle eteenpäin ja nostaa nokka ylös vauvantuoksuista haistelemaan uusia tuulia. Toki lapset on vielä pitkään pieniä ja tarvii äitiä, mutta helpottaa kaikkea harrastamista yms kun kaikki ovat ohi vaippaiästä yms. Viiden vuoden päästä siis meidän perheessä tulee olemaan tilanne ettei meillä ole enää vauvoja talossa. Suunnitelmissa onkin silloin jo pitkään haaveiltu koiran ottaminen perheeseen. Kun lapset on jo isompia on sitten aikaakin sille koiralle..Niin ja mä taidan olla työelämässä mukana jo tavalla tai toisella. Sitäkin koskien mulla on suunnitelmia. Lisäksi imetyksen jälkeen alkaa ankara laihis. Tätä kirjoittaessani pikkupotkuja satelee alamahalle <3
Pääsiäinen lähestyy...