Tänään se siis täyttyi, en tiiä mitä toi laskuri sekoilee mutta tänää on mun laskujen mukaan täynnä maaginen 24 viikkoa.Vauvalla olisi siis jo mahdollisuus jääädä henkiin jos syntyisi. Toivon ja rukoilen vauvan pysyvän mahassa vielä vähintään 13 viikkoa, mutta siis saa olla sen 16 tai 18 kin viikkoa. Ihanaa on että vauva voi hyvin joten mä nautin joka hetkestä kun asiat on hyvin, en siis valita ainakaa kovin hirveesti sillo yliajallakaan ...Kaikki synnytyksenihän on käynnistetty, kuten voi synnäreistäni lukea. Tuossa vieressä on linkki synnytytarina sivuilleni.

Tänää ystäväni lähetti mulle viestiä että onnea 24 viikon täyttymisestä. Samalla laitoin hänelle kiitokset tuesta, hän on ollut mun henkinen tuki ja olkapää tän raskauden vaikeina hetkinä kun itseltä meinasi uskoja toivokin loppua. Pelko valtasi mieltä , hän sai aina muhun valettua toivoa. Joten olen hänelle siitä ikuisesti kiitollinen. Sanoinkin sen jo tekstarissa mutta eihän siitä voi ikinä liikaa kiitellä :-) JOten kun luet tätä niin iso kiitos! Viipolta mahasta kanssa potkitusterveiset omalle "haltiatarkummilleen"

Maalliset asiat ym järjestyi kyllä mielenperukoilla oikeisiin paikkoihinsa kun sitä on tajunnut tän viimeisen vauvan myötä että kuinka suuri ihme se vauva on. Oon mä sen alunperinkin tiennyt, että vauvan saaminen on ihmeistä suurin! Mutta sen ihmeellisyys on korostonut tän vaikean raskauden takia. No eihän tää muuten ole ollut vaikea, paitsi keskenmeno uhan takia ja henkisesti, mutta mulle vaikein kaikista odotuksistani. Oon aina muutenkin tiennyt että mikään ei maailmassa ole itsestään selvää, vähiten varmaan kaikista siis raskaus, lapsen syntymä, terveys...Ei niitä voi etukäteen tietää. Ne on ihmisen itsensä yläpuolella että kuinka ne menee. Ehkä se tässä yhteiskunnassa onkin yksi asia että kaikki on niin kontrolloitua, joten on vaikeata uskoa asioiden menevän itsestään etenkin kun niihin ei voi itse vaikuttaa.

Tässä raskaudessa alkaa ihan pian jo se viimeinen kolmannes, vaikka tuntui äsken vasta alkaneen se toinenkin kolmannes. Mulla alkaa ajatus jo kääntyä vähän sisäänpäin ja synnytystäkin on tullut mietittyä. Lähinnä että mitä siltä toivon, mitä asioita en toivo. Muutenhan synnytyksen kulkua ei voi ennustaa mitenkään, joten liian tarkkaan en sitä ees lähde suunnittelemaan. Luotan vain siihen että viiden synnytyksen jälkeen mun keho edelleen osaa hommansa Edes sitten kun se on saanut käynnistysapua lääketieteeltä....

Nyt nukkumaan ehkäpä jo huomenna tulee äippäpakkaus postista <3